Sepänpoika, nuori metallityön mestari, oli kasvanut vanhan sepän pajassa, jossa kupari oli ollut aina läsnä. Eräänä päivänä hän mietti, kuinka voisi luoda jotain uutta ja kiehtovaa muodikkaasta puisen rusetin muotoilusta, mutta käyttää materiaalina jotain vahvempaa ja kestävämpää. Hän sai päähänsä käyttää kuparilevyä, sillä se olisi yhtä aikaa muotoiltavissa ja näyttäisi upealta.

Sepänpoika otti kuparilevyn ja alkoi leikata ja taivuttaa sen kulmat tarkasti niin, että siitä syntyi kaunis, tasapainoinen rusetti. Kupari antoi rusetille eläväisen hohteen, ja sen kiiltävä pinta heijasti valoa upeasti. Se oli keveä mutta kestävä, moderni mutta klassinen – täydellinen yhdistelmä käsityön tarkkuutta ja metallin eleganssia.

Tämä uusi kuparinen pukurusetti ei ollut pelkkä koriste; se oli tyylikäs ja pitkäikäinen asuste, joka sopi niin juhla- kuin arkipukeutumiseen. Sepänpoika tiesi, että hän oli luonut jotain erityistä: asusteen, joka erottuu joukosta ja tuo arvokkuutta jokaiseen tilaisuuteen.